Nyt ollaan jo puolessa välissä matkaa ja voin jo tässä vaiheessa huoletta sanoa, että mitään en kadu, enkä tule katumaan. Vaikka välillä onkin ollu vaikeata, esimerkiksi kielimuurin tai kulttuurierojen takia. Mutta nyt tiedän tasan tarkkaan, mitä tarkoittaa sanonta "life starts when you are out of your comfort zone"
Mutta sitten vähän vakavempaan asiaan, nimittäin viime lauantain maanjäristykseen. Itse olin sillä hetkellä kotona Sannin kanssa ja heti kun ymmärrettiin mistä oli kyse juostiin ulos rappusia pitkin. Järistys kesti hieman alle minuutin ja se oli todella voimakas (7,8
Richterin asteikolla) .
Meillä oli onnea matkassa, sillä ollaan ihan kunnossa. Kaikki eivät kuitenkaan olleet yhtä onnekkaita, nimittäin rannikko kaupungeissa maanjäristys vei satoja ihmishenkiä ja tuhosi koteja. (Tällä hetkellä on jo 408 kuollutta
Terremoto de magnitud 7,8) Ottaen huomioon jo valmiiksi huonon taloustilanteen tämä on katastrofi Ecuadorille.
 |
| Monet talot sortuivat totaalisesti |
Tällaiset pistää aina miettimään asioita, joita pidetään itsestäänselvyyksinä, kuten omaa terveyttä tai kotia. Tällaisina aikoina sydäntä kuitenkin lämmittää ihmisten rakkaus ja halu auttaa. Hyvänä esimerkkinä yritys, jossa työskentelemme. Vähintään kolme autollista täynnä tavaraa ja vapaaehtoisia lähetetään auttamaan pieniä rantakyliä ja kaupunkeja. Lisäksi jokainen meistä sai lahjoittaa valitsemansa summan palkastaan maanjäristyksen uhreille, joista jokaista dollaria kohti itse yritys lahjoittaa vielä viisi lisää.
HIENOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti