keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Kulttuurieroja

Sanni oli kertonut mulle Ecuadorista jonkin verran ennen kuin lähdettiin tänne, joten tiesin suunnilleen mitä odottaa. Niin sanottua kulttuurishokkia mulle ei tullut, vaikka matkan aikana olenkin välillä ajatellut, että mikä näitä ihmisiä vaivaa?! :D

Mun mielestä on tosi mielenkiintoista tutustua toiseen kulttuuriin näinkin läheltä paikallisten ystävien kautta. Koska viikon kestävillä lomamatkoilla ei saa lähellekkään samanlaista fiilistä ja ymmärrystä kulttuurista, kuin asumalla itse maassa ja tutustumalla paikallisiin ihmisiin. On ollut myös todella mielenkiintoista kuulla, miksi jotkin asiat tehdään tietyllä tavalla heidän kulttuurissaan. Esimerkiksi, onko sille jokin looginen syy, jota meidän suomalaisten olisi hyvä kokeilla vai onko tapa tullut vain perinteistä, tai siitä ettei tiedetä parempaa tapaa toimia. Näin ollen päätinkin jakaa joitain näistä kulttuurieroista ja tavoista, jotka on erilaisia Suomessa.

Tervehtiminen – Tervehditään rohkeasti kaikkia naapureita, ovimiehiä ja kaupan myyjiä. Tämä saa heti hyvällä mielellä päivän käyntiin, eikä tarvitse miettiä vaivaantuneena suomalaisena sanoisiko moi vai ei APUA. Vähän tutumpia ihmisiä, esimerkiksi tulevaa vuokranantajaa tai kavereita tervehditään taas poskisuudelmalla, kättelyn sijaan.

Bussikulttuuri (vai mikä onkaa?) -  Eräänä päivänä ei pystytty Sannin kanssa jäämään meidän pysäkillä pois, sillä ei vaan yksinkertaisesti mahduttu ulos, eikä kukaan uskaltanut väistää ulos, ettei jää itse kyydistä. Lisäksi bussiin mentäessä ihmiset eivät odota, että ensin sieltä tullaan ulos ja sitten seuraavat menevät sisään, vaan kaikki änkeävät samaan aikaan ja joskus sinut saatetaan vain työntää takaisin sisään. Plus ne on aina täynnä, jolloin voi joutua seisomaan tunnin bussimatkan. (ei paha, paitsi jos väsy)

Jakaminen – Tämä on ehdottomasti piirre, mistä pidän täällä. Esimerkiksi kaikki tuovat jotain illanistujaisiin ja kaikki jaetaan. Meillä Suomessa on täytynyt keksiä erillinen sana nyyttärit, silla ei tämä ole yleinen käytäntö. Esimerkiksi yhtenä päivänä oli kyse viimeisestä suklaa palasta, joka loppupeleissä purtiinkin kolmeen osaan, sillä kolme ihmistä sitä tahtoivat. Tuo suklaapala keissi olisi tapahtunut Suomessa joko kahdella tavalla: A) Kukaan ei olisi “viitsinyt” syödä viimeistä palaa tai B) Olisi tapahtunut efekti “syö sinä” eikun “ota sä vaan” “no ei ku sä”. Tästä meiän suomalaisten pitäis päästä eroon, jos haluamme jotain niin sen kun sanomme ja sitten jaamme!

Toisia juttuja, jotka ovat vahvana latino-kulttuurissa ovat esimerkiksi sukupuoli erot, salsa ja reggaetón musiikki sekä espanjan kieli (lähes kaikki ohjelmat dupattuja, eikä tekstityksillä).



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti