Sanni oli kertonut mulle Ecuadorista jonkin verran ennen kuin lähdettiin
tänne, joten tiesin suunnilleen mitä odottaa. Niin sanottua kulttuurishokkia
mulle ei tullut, vaikka matkan aikana olenkin välillä ajatellut, että mikä
näitä ihmisiä vaivaa?! :D
Mun mielestä on tosi mielenkiintoista
tutustua toiseen kulttuuriin näinkin läheltä paikallisten ystävien
kautta. Koska viikon kestävillä lomamatkoilla ei saa lähellekkään
samanlaista fiilistä ja ymmärrystä kulttuurista, kuin asumalla itse maassa ja tutustumalla
paikallisiin ihmisiin. On ollut myös todella
mielenkiintoista kuulla, miksi jotkin asiat tehdään tietyllä tavalla heidän
kulttuurissaan. Esimerkiksi, onko sille jokin looginen syy, jota meidän
suomalaisten olisi hyvä kokeilla vai onko tapa tullut vain perinteistä, tai
siitä ettei tiedetä parempaa tapaa toimia. Näin ollen päätinkin jakaa joitain näistä kulttuurieroista
ja tavoista, jotka on erilaisia Suomessa.

Tervehtiminen – Tervehditään rohkeasti kaikkia naapureita,
ovimiehiä ja kaupan myyjiä. Tämä saa heti hyvällä mielellä päivän käyntiin, eikä
tarvitse miettiä vaivaantuneena suomalaisena sanoisiko moi vai ei APUA. Vähän
tutumpia ihmisiä, esimerkiksi tulevaa vuokranantajaa tai kavereita tervehditään
taas poskisuudelmalla, kättelyn sijaan.
Bussikulttuuri (vai mikä onkaa?) - Eräänä päivänä ei
pystytty Sannin kanssa jäämään meidän pysäkillä pois, sillä ei vaan yksinkertaisesti
mahduttu ulos, eikä kukaan uskaltanut väistää ulos, ettei jää itse kyydistä.
Lisäksi bussiin mentäessä ihmiset eivät odota, että ensin sieltä tullaan ulos
ja sitten seuraavat menevät sisään, vaan kaikki änkeävät samaan aikaan ja
joskus sinut saatetaan vain työntää takaisin sisään. Plus ne on aina täynnä, jolloin voi joutua seisomaan tunnin bussimatkan. (ei paha, paitsi jos väsy)
Jakaminen – Tämä on ehdottomasti piirre, mistä pidän täällä.
Esimerkiksi kaikki tuovat jotain illanistujaisiin ja kaikki jaetaan. Meillä Suomessa
on täytynyt keksiä erillinen sana nyyttärit, silla ei tämä ole yleinen käytäntö.
Esimerkiksi yhtenä päivänä oli kyse viimeisestä suklaa palasta, joka loppupeleissä
purtiinkin kolmeen osaan, sillä kolme ihmistä sitä tahtoivat. Tuo suklaapala keissi
olisi tapahtunut Suomessa joko kahdella tavalla: A) Kukaan ei olisi “viitsinyt”
syödä viimeistä palaa tai B) Olisi tapahtunut efekti “syö sinä” eikun “ota sä
vaan” “no ei ku sä”. Tästä meiän suomalaisten pitäis päästä eroon, jos haluamme
jotain niin sen kun sanomme ja sitten jaamme!
Toisia juttuja, jotka ovat vahvana latino-kulttuurissa ovat
esimerkiksi sukupuoli erot, salsa ja reggaetón musiikki sekä espanjan kieli (lähes
kaikki ohjelmat dupattuja, eikä tekstityksillä).

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti